Etusivu » Blogi » Piia Alvesalo

Nuoret viihtyvät koulussa ja hoitavat hommansa – aikuinen, älä synkistä, vaan kannusta!

Piia Alvesalo 29.09.2017

Kaikki aikuiset tunnistavat ilmiön. Innokkaasta pikkulapsesta kasvaa maailmaa kriittisestikin tarkkaileva nuori, jatkaakseen vielä kasvua aikuisuuden maailmaan. Kasvaminen ei ole yleensä kenellekään helppoa. Jotkut oireilevat rajummin kuin toiset. Kaikki tarvitsevat tukea, kannustusta ja ohjausta.

 

Lapsuuden ja nuoruuden kasvun rinnalla kulkee oppiminen, koulussa käyminen ja valintojen tekeminen. Punaisena lankana on kysymys siitä, mikä minusta tulee isona. Kasvukivut, oppimisen into ja auki oleva tulevaisuus ei ole mikään helppo yhtälö. Jokainen sukupolvi käy läpi samat pohdinnat, maailman muuttuessa ympärillä.

Mikä on meidän aikuisten vastuu tässä kaikessa? Kun me itsekin ihmettelemme muuttuvaa maailmaa, vaikka toisaalta kokemuksesta tiedämme, että muutosta on aina ollut ja tulee aina olemaan. Eihän meidän nuoruus ollut ihan samanlaista kuin nykynuorten.

 

Mitä kuvaa maailmasta me luomme lapsille ja nuorille? Eikö meidän pitäisi taata turvallinen kasvuympäristö, ottaa vastaan tunnekuohuja ja tuoda esiin tietoa maailmasta ja sen mahdollisuuksista. Toisinaan tuntuu, että me aikuiset turvaudumme tunteeseen herkemmin kuin tietoon. Pahimmillamme käyttäydymme kuin kolmevuotiaat, jotka polkevat jalkaansa, heittävät kurahanskat kehään, kun maailma ei ollutkaan sellainen kuin me halusimme.

 

Tuntuu siltä, että nykyään syydetään negatiivista uutista maailmasta ja nuorten pahoinvoinnista. Luodaan yksipuolista synkkää kuvaa koulumaailmasta, työelämästä ja yhteiskunnasta.  Kun sen sijaan, meidän aikuisten tulisi ottaa asioista tarkemmin selvää ja kertoa myös se toinen puoli. Koska sellainen on aina olemassa.

 

THL:n julkaisi pari viikkoa sitten selvityksen nuorten hyvinvoinnista. Kouluterveyskyselyn mukaan suurin osa lapsista ja nuorista pitää koulunkäynnistä niin peruskoulussa, lukioissa kuin ammatillisissa oppilaitoksissa. Totta kai parannettavaa on, teininä ei koulunpenkki aina innosta, eriarvoisuuteen tulee puuttua ja opetuksessa paremmin huomioida yksilöt oppijoina, mutta mitään katastrofia ei ole ilmassa.

Muutama muu esimerkki koulumaailmasta. Luokaton lukio ja valinnaisuus saavat aina osansa ja jälleen kerran negatiivisessa sävyssä. Kuitenkin muutamien vuosien takaa tehdyssä Lukiolaisten liiton selvityksessä 85 % vastaajista kannattaa luokatonta järjestelmää. Luokattoman lukion suosiota perustellaan pääasiassa vapaudella. Vapaus ja lisääntynyt vastuu opintojen suunnittelusta nähtiin positiivisena itsenäisyyden kannalta. Lisäksi luokaton lukio antaa mahdollisuuden tutustua uusiin ihmisiin. Ryhmien vaihtuminen nähtiin usein virkistävänä. Meidän aikamme yhteisöllisyyttä. Ei yhteisöllisyys ole mihinkään kadonnut, se on vain muuttanut muotoaan.

 

Samoin ammatillisesta koulutuksesta on nostettu julkisuuteen lähinnä synkkyyttä. Mutta, kun kysytään opiskelijoilta, selviää toisenlainen totuus. Vuoden takaisen Amisbarometrin mukaan 80% opiskelijoista tykkää opiskella ammatillisessa oppilaitoksessa ja 75% pitää opetusta enimmäkseen hyvänä.  Ammatillisessa koulutuksessa opiskelevilla oli selkeä suunnitelma työelämän suhteen.  Opiskelijat uskoivat voivansa vaikuttaa omaan työllistymiseensä. Ratkaisevaa oli asenne ja osaaminen.

 

Ammattiin opiskelevista 93% ja lukiolaisista 92% oli täysin sitä mieltä, että opiskelu on tärkeää tulevaisuuden kannalta.  Miksi nämä nuorten näkemykset eivät näy julkisuudessa? Hehän siellä koulunpenkillä istuvat.

 

Lasten ja nuorten ei tarvitse vielä koulussa päättää, mitä heistä tulee isona. Sen sijaan heitä pitää opettaa siihen, mitä osaamista ja millaista asennetta heiltä odotetaan. Siinä on vissi ero.

 

Ollaan aikuisia. Ei pelotella lapsia ja nuoria. Kerrotaan faktoja työelämästä, sen vaatimuksista ja kannustetaan. Jokainen löytää kyllä paikkansa, joskus tie on pikaisempi, toisinaan pitempi. Kannustetaan kaikkia, annetaan nopeille mahdollisuus omaehtoiseen oppimiseen ja hitaammalle tukea. Luotetaan meidän nuoriin, he ovat fiksuja, mutta tarvitsevat meitä aikuisia. Sanomaan, että nyt nukkumaan ja keittämään aamulla puurot, antamaan onnenpotkua kokeisiin ja kisoihin.

 

Joku viisas on sanonut, että jokainen lapsi ja nuori tarvitsee elämäänsä yhden välittävän aikuisen. Joskus se on oma huoltaja, joskus sukulainen, kummi, tai vaikkapa opettaja tai valmentaja. On meidän aikuisen vastuu huolehtia, että jokaisella nuorella on se välittävä aikuinen rinnallaan. Napataan ne kurahanskat lattialta, näytetään mallia ja ollaan aikuisia.

 

Kommentoi

nimi: Piia Alvesalo

titteli: viestintäpäällikkö

organisaatio: Sivistystyönantajat

Siirry kirjoittajan profiiliin »
 


Arkisto