Etusivu » Blogi » Jukka Laakkonen

Liikkuen oppii!

Jukka Laakkonen 19.06.2017

Pyöräni rullaa halki alkukesän kuusimetsän viileän katveen. Muutaman kilometrin leppoisa aamupyöräily töihin on suorastaan nautinnollista. Ilolla olen huomannut pyöräilijöitä kesää kohti mentäessä olevan yhä useampia. Hekin ovat varmaan huomanneet, että aamun työt tai opinnot on aivan eri tunne aloittaa, kun on saanut paitsi raitista ilmaa, niin myös hieman liikuntaa ja aistia kevään ja kesän etenemistä luonnossa.

 

Liikunta edistää tunnetusti terveyttä ja hyvinvointia, mutta sillä on merkittävä positiivinen vaikutus myös oppimiseen.

 

Liikunnalla on todettu olevan positiivisia vaikutuksia muistiin ja keskittymiskykyyn. Erityisesti koulupäivän aikaisen liikunnan on todettuna edesauttavan tuntikäyttäytymistä, opetukseen osallistumista ja keskittymistä annettuihin tehtäviin.

 

Liikunnalla on positiivinen yhteys myös luku- ja laskutaitoon. Liikunnan on todettu lisäävän aivojen tilavuutta ja aktiivisuutta. 

 

Kuten monessa muussakin asiassa on liikkuminenkin mennyt suuntaan, jossa osa liikkuu hyvin aktiivisesti ja toinen ääripää vain ”pakosta” ja mahdollisimman vähän. Pienet lapset liikkuvat luonnostaan, mutta viimeistään yläkouluikäisillä liikunta usein hiipuu. Noin puolet alakouluikäisistä liikkuu riittävästi, mutta yläkouluikäisistä enää vain kuudesosa. Se ei voi olla vaikuttamatta myös oppimistuloksiin. Meidän täytyy oppia uudelleen liikkumaan tai myös työurien jatkuminen jää haaveeksi.

 

Innoituksen aiheeseen sain nähtyäni Ristiinan yhtenäiskoulun 2b- luokan matematiikan tunnista kertovan jutun, jossa oppilaat kävelivät, kiipeilivät ja konttasivat ja tekivät laskuja ja mittauksia luokassa, käytävillä ja ulkona. Opettaja huomasi muun ohella myös työrauhan parantuneen. Omilta kouluajoiltani mieleen tulivatkin biologian tunnit, joilla lähdettiin välillä ulos luontoon vaikkapa tutkimaan metsämaan kerroksia. Kaikki olivat opetuksessa eri tavalla mukana kuin luokkahuoneessa. Juuri yhdessä liikkumalla oppii myös sosiaalisia taitoja. Yhteisöllisyys kasvaa juuri yhdessä tekemällä, myös liikkumalla.

Liikunnan tulee aina perustua vapaaehtoisuuteen. Innostava vanhempi, opettaja tai vaikkapa seuratoimija onkin usein esimerkki, joka saa kipinän syttymään.

 

Siispä sanoista tekoihin. Liikunta on paitsi luonnollista, niin myös melko yksinkertaista.  

 

Ennemminkin kyse on päätöksestä ja halusta liikkua. Arkiliikunta on usein paras ja helpoin tapa liikkua. Liikkuminen tulee vähän niin kuin itsestään. Liikunta onkin luonnollisemmillaan arkisia pieniä tekoja ja valintoja.

 

Liikkua voi kukin omalla tavallaan ja tyylillään Toinen tykkää kävelystä ja toinen haluaa kuntoilla salilla. Kävele, pyöräile, nouse portaat tai pelaa vaikka Pokémon go:ta. Omalla kohdallani pyöräilyn ja hiihdon ohella mieluisinta on metsänhoito, monipuolista liikuntaa sekin.

 

Yhden erinomaisen tavan tutustua liikunnan iloihin tarjoaa kaiken kattava urheiluopistoverkostomme, jossa varmasti riittää lajivalikoimaa kaikille.

 

(Lähteenä käytetty: Heidi Syväoja, Marko Kantomaa ym.: Liikunta ja oppinen- katsaus, Likes- tutkimuskeskus ja Opetushallitus)

 

 

Kommentoi

nimi: Jukka Laakkonen

titteli: työmarkkinalakimies

organisaatio: Sivistystyönantajat

Siirry kirjoittajan profiiliin »
 


Arkisto