Etusivu » Blogi » Piia Alvesalo

Reseptejä uuden oppimiseen, kouluviihtyvyyteen ja opiskelijoiden hyvinvointiin

Piia Alvesalo 15.06.2018

Kouluviihtyvyys, hyvinvointi ja oppiminen. Sanat herättävät monenlaisia ajatuksia. Suomen lapset ja nuoret ovat maailman parhaimmistoa osaamisessa, mutta he eivät viihdy koulussa ja opiskelijoiden hyvinvoinnissa on vielä tehtävää.

 

Pitääkö koulussa sitten viihtyä? Mikä hyvinvoinnissa ja opiskelumotivaatiossa oikein mättää? Eihän kaikki voi olla vain hauskanpitoa ja sitähän se viihtyminenkin tarkoittaa, vai mitä? Eikö koulutuksen idea ole juuri se, että pitää keskittyä uuden oppimiseen? Eikä uusien asioiden, tietojen ja taitojen oppiminen yleensä ole helppoa, vaan vaatii työtä. Kovaa työtä ja pänttäämistä, ei viihtymistä, mikä jo sananakin muistuttaa viihdettä.

 

Mutta. Kouluviihtyvyyttä ja motivaatiota uuden oppimiseen pitäisi lähestyä eri kulmasta. Siitä, miten löytyy mielekäs tapa oppia. Kun koulutuksen tavoite on oppia uutta, ja sen eteen pitää tehdä työtä, niin voisimme löytää erilaisia tapoja oppia innostuneesti. Ehkä kouluun ja opiskeluun pitäisi yhä useammin kuulua nauru ja innostuksen näyttäminen? Sitä paljon puhuttua oppimisen iloa.

 

Tarvitaan innostusta, eri tavalla tekemistä ja kannustusta

Kouluviihtyvyyden, opiskelumotivaation ja oppimisen ilon suhteen ei löydy yhtä ratkaisua, yhtä asiaa, joka sopii kaikille tai innostaa kaikkia. Pohjimmiltaan kyse on sekä oppijasta itsestään että oppijan ympäristöstä. Esimerkkejä siitä, miten motivaatiota, viihtyvyyttä ja oppimista voidaan lisätä, löytyy kyllä. Vaikka keinot uuden oppimisen innostamiseen ovat moninaisia ja erilaisia, niin yhteisiä tekijöitä on löydettävissä.

 

Ensin pitää herättää innostus ja kiinnostus. Oppijan, on hän sitten lapsi, nuori tai aikuinen, pitää oivaltaa, miksi uutta kannattaa ja pitää oppia. Perusteluja, esimerkkejä ja kokemusta sekä näkemystä kaivataan. Oppijan on hyvä muistaa, että oppimista tehdään itselle, se on pääomaa, jota jokainen voi kasvattaa itse niin pitkälle kuin haluaa.

Toiseksi, sen joka opettaa, pitää olla innostava ja innostunut oppijasta yksilönä ja löytää eri tapoja innostuksen ja motivaation herättämiseen. Pitää osata asiansa ja sen lisäksi jaksaa huomioida, kannustaa, motivoida ja ymmärtää. Toimiva vuorovaikutus oppijan ja opettajan välillä on ensiarvoisen tärkeää.

 

Tärkeä roolinsa on myös paikalla, jossa oppiminen tapahtuu. Voisiko oppijoita ottaa mukaan tilojen suunnitteluun? Erilaisia ratkaisuja tarvitaan. Pitää olla tilaa tehdä työtä rauhassa, mutta tilojen pitää myös luoda yhteistyön paikkoja. Oppimateriaalin ja tuen pitää olla helposti saatavilla joko diginä tai perinteisellä tavalla.

 

Koska oppiminen ei lopu kouluun, tulee kodin ja perheen olla tukena, muuten ei hommasta yleensä tule mitään. Kannustusta ja tukea tarvitaan monelta suunnalta. Lapselle ja nuorelle tarvitaan vähintään sen yksi välittävä aikuinen. Aikuisoppija tarvitsee myös taustajoukkojen innostusta.

 

Muutos ei tapahdu itsestään

Helppoa, ja kuitenkin melko vaikeaa. Onnistumisia kuitenkin löytyy. Niiden aikaansaaminen vaatii kaikilta uudenlaista ajattelua, omista rutiineista luopumista, yhteistyön tekemistä ja erilaisuuden sietämistä. Jos haluamme yksiköllistä opetusta, tulee aidosti huomioida erilaiset oppijat. Jos haluamme muuttaa asioita ympärillämme, pitää saada tehdä eri tavalla. Jos haluamme lisää yhteistyötä kodin ja koulun, ympäröivien yritysten ja työpaikkojen kanssa, tulee avata silmät eri mahdollisuuksille ja ennen kaikkea tarttua toimeen.

 

Uuden oppiminen koskee meitä kaikkia. Ja me kaikki voimme vaikuttaa siihen, miten mielekkääksi uuden oppiminen tehdään. Uuden oppiminen, viihtyvyys, hyvinvointi ja motivaatio on kokonaisuus, joka saadaan toimimaan, mutta se ei tapahdu itsestään.

 

 

Kommentoi

nimi: Piia Alvesalo

titteli: viestintäpäällikkö

organisaatio: Sivistystyönantajat

Siirry kirjoittajan profiiliin »
 


Arkisto