Etusivu » Blogi » Heikki Holopainen

Yhteinen korkeakoululaki on arvokas mahdollisuus, vaikka ei visio olekaan

Heikki Holopainen 11.09.2017

Opetus- ja kulttuuriministerin käynnistämä korkeakoulutuksen ja tutkimuksen visiotyö alkaa olla loppusuoralla. Tavoitteena on ollut muodostaa yhteistä näkymää reilun kymmenen vuoden päähän. Työ on ollut tarpeellinen ja kaivattu jo siksikin, että rahoitusleikkaukset ovat hallinneet viime vuosien korkeakoulukeskustelua. On syytä muistuttaa mieliin, miksi koulutus on suomalaiselle yhteiskunnalle arvokasta ja mitä korkeakoulujen toiminnalla tavoitellaan.

 

Ministeriö järjesti viimeisen isomman keskustelutilaisuuden visiosta viime viikon lopussa. Yhteistä ymmärrystä erilaisista yhteiskuntaan vaikuttavista globaaleista muutosvoimista on, mutta en ole varmaan ainoa, jonka on vaikea hahmottaa, millä kaikilla tavoin ne vaikuttavat korkeakoulusektoriin ja kuinka megatrendeihin pitäisi tarttua. Teknologinen kehitys, väestömuutos ja muut muutostekijät tekevät työtään koko ajan, ja muutoksen tahti tuntuu vain kiihtyvän.

 

Se on selvää, että tällaisessa tilanteessa ei kannata tarrautua vain tuttuun ja turvalliseen. Vision tähänastinen saldo tiivistyikin hyvin - joskin ympäripyöreästi - siihen, että tarvitaan enemmän ja uudenlaista osaamista. Yksi edellytys uudenlaisen osaamisen rakentamisessa on avata toimintamahdollisuuksia

 

Visiotilaisuuden keskusteluissa vei huomion ministerin aiemmin viikolla Helsingin Sanomille antama haastattelu, jossa hän väläytti mahdollisuutta yhdelle yhteiselle korkeakoululaille. Olen samaa mieltä monien kanssa siitä, että yhteinen laki ei ole visio. Se on enemmänkin toimintamahdollisuuksien avaamista.

 

Korkeakoulukentän toimintatilaa on jatkossa hyvä avata yhä enemmän sellaiseksi, että se sallii tavoitteiden määritellä toiminnan muotoa. Korkeakoulupolitiikan pitkä linja on heijastanut yhteiskunnan yleistä muutosta. Luottoa on annettu lähemmäs tekijöitä. Toiminnan autonomiaa on lisätty ja ohjaus on muuttunut tiukasta normittamisesta tavoitteiden asettamiseksi.

 

Nyt meillä on kaksi sinänsä hyvin toimivaa mallia, mutta lisäsävyjen mahdollistaminen antaa edellytykset vielä paremmalle korkeakoulujärjestelmälle, jossa rakenne seuraa toimintaa ja tavoitteita. Keskustelu tuntuu junnaavan rakenteissa juuri siksi, että toimintamallit ovat varsin rajatut. Yhteisen korkeakoululain hahmottelu onkin erittäin tärkeä avaus, vaikka se ihan vision määrämittaa täytäkään. Se voisi siirtää huomiota pois rakenteista.

 

Oleellista mahdollisen uuden lain hahmottelussa on, että se ei arvota erilaisten korkean osaamisen kyvykkyyksien rakentamista jotenkin eriarvoisesti. Tulevaisuudessakin tarvitaan hyvin monenlaista osaamista. Osaamistarpeisiin voidaan helpommin vastata, kun emme ole liian lukkiutuneita vain tietynlaisiin rakenteisiin.

 

Työtä on tehtävänä siinä, että toimintatilan avaaminen voitaisiin laajasti kokea positiivisena mahdollisuutena. En usko kenenkään olevan visiotyössä mukana kyseenalaisilla aikeilla. Kaikki haluavat nähdä kukoistavan korkeakoulukentän vuonna 2030. Tämän ajatuksen varassa keskustelu jatkukoon.

 

Kommentoi

nimi: Heikki Holopainen

titteli: elinkeinopoliittinen asiantuntija, korkeakoulu- ja tutkimuspolitiikka

organisaatio: Sivistystyönantajat

Siirry kirjoittajan profiiliin »
 


Arkisto